Huhhuh, niin se kolmen kuukauden reissu vaan tuli heitettyä. Voisi sanoa, että kokemus oli yksi rankimmista, mutta samaan aikaan yksi parhaimmista ikinä! En kadu hetkeäkään sitä, että tuli lähdettyä toiselle puolelle maapalloa vaikka se toikin mukanaan paljon koti-ikävää.
Viimeiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä pakkaillessa, rannalla maatessa sekä ystävät hyvästellessä. Aikaisin keskiviikko aamuna lähdimme kaikki kolme (myös Sofia lähti samana päivänä) Larryn kyydillä lentokenttää kohti. Sofia pääsi lähtemään turvallisesti ja helposti matkalaukkujensa kanssa, toisin kävi minulle ja Essille :D Tuliaisten vuoksi Essin laukku painoi lähemmäs 30kg joten hänen piti maksaa extrapainava laukku -lisä.... Minulla taas käsimatkatavarat painoivat niin paljon, että jouduin laittamaan myös käsimatkatavaralaukun ruumaan... Tästä maksoin Dominicalla 25 US $ ja vielä St. Maartenissa 100 US $ lisää, joka tuli täytenä yllätyksenä...! Joten tuli hieman kalliit tuliaiset! Pääasia oli kuitenkin, että saatiin kaikki tavarat matkaan ja pääsimme kotimatkalle.
 |
Viimeisenä päivänä nähtiin Iguana ihan läheltä
ja ekaa kertaa Dominicalla! |
 |
| Pieni kaaos oli päällä, kun pakkailtiin :D |
 |
| Viimisen illan punchit ja sunset!<3 |
 |
| Bubble beachin baarin omistaja Daleakin tulee ikävä! |
 |
| Dominican huippu iso lentokenttä :D |
 |
| Heihei Dominica! |
 |
Haikein fiiliksin jätettiin Dominica, väsyneitä
kolmen tunnin yöunista ja onnellisia, että
kohta kotona! |
St. Maartenissa meillä oli noin neljän tunnin odotus ennen kuin pääsimme pitkälle lennolle. Pariisiissa vaihtomme oli reilu tunnin verran, mutta sekin hupeni tuntiin, koska emme päässeet koneesta ulos ajoissa... Pelkonahan meillä oli, ettemme kerkeäisi jatkolennolle Suomeen niin lyhyen vaihdon takia ja koska Pariisissa välimatkat ovat niin suuret terminaalien välillä.... Olimme kuitenkin saaneet erinomaisen vinkin, että pyörätuolin tilaamalla meidät vietäisiin suoraan koneeseen ja että näin meitä ainekin odotettaisiin! Kiitos tästä vinkistä Zusan ja Barbro! ;) Essi oli siis lähettänyt päivää ennen lähtöämme Air Francelle viestiä, että tarvitsisimme pyörätuolin, koska hän on satuttanut jalkansa. Ja kappas kummaa, meitä odotti pyörätuoli ja sen kuljettaja koneesta ulos astuessamme! Matkaa oli reilusti portillemme, menimme kahdella eri autolla, kaksi kertaa turvatarkastuksesta ja passin tarkastuksesta. Pääsimme aina jonon ohi pyörätuolin takia joten matkamme Suomen koneeseen meni nopeasti. Kuitenkin olimme koneessa vain viisi minuuttia ennen kuin koneen oli määrä lähteä! Joten emme olisi ilman pyörötuolikikkaa ehtineet mitenkään Suomen koneeseen! Vaikka olisihan ihana Finnair meitä varmasti hetken odottanut!<3
Suomen kamaralle maalle selvittyämme ja laukkumme todella nopeasti saatuamme tajusimme, että vain seinä erottaa meidät hakijoistamme...! Tässä kohtaa helpotuksen, ikävän ja väsymyksen kyyneleet pääsivät valloilleen ja ainekin itse henkilökohtaisesti itkin todella vuolaasti jo ennen kuin näin vanhempani ja poikaystäväni... Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kuinka ihanaa oli nähdä rakkaat ihmiset kolmen kuukauden takaa!
 |
| Essin äiti oli askarrellut hienon banderollin, jonka kanssa oli vastassa! |
 |
| No words needed <3 |
 |
Piti saunottaa kaikki tavarat vanhempien luona,
ettei sieltä tule mukana mitään yllärimatkustajia! |
Ensimmäiset päivät menivät hieman väsyneissä merkeissä 7 tunnin aikaeron vuoksi. Minulle oli järjestetty ihanat kotiinpaluu juhlat heti lauantaina, joissa oli kaikki minulle rakkaat ihmiset mukana. He olivat suunnitelleet juhlia jo tammikuusta asti ja sen kyllä näkikin! Oli hommattu palju ja sauna pihalle, hyvää ruokaa oli enemmän kuin jaksoi syödä ja paljon muuta. Kiitos vielä kaikille, jotka olitte tätä juhlaa minulle tekemässä ja juhlimassa<3
 |
| Antti osasi pitää yllätysjuhlat hyvin salassa! |
 |
| Pikkuveljet jo paljua täyttämässä! |
Viikonlopun jälkeen kuitenkin alkoi arki ja kouluhommat olivat odottamassa. Oli kuitenkin ihana mennä kouluun ja nähdä opiskeluystäviä pitkästä aikaa! Onneksi kouluviikko alkoi aika rennoissa tunnelmissa ja keskiviikkona meillä olikin jo kauan odotettu, vuoden päätapahtuma meille opiskelijoille Kotkassa, Kotkansaaren legenda -appro. Tämän jälkeen alkoi ahkera opiskelu ja arki ehkä hieman lävähti kasvoille... Pienen ahdistuksenkin kerkesin tässä kehittelemään itselleni näiden kouluhommien takia, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa luistaa.
 |
| Kotkansaaren Legendoja! |
Kyllähän se pieni kulttuurishokki iski itselläni ainekin, kun tuli takaisin Suomeen. Kaupassa käyminen oli outoa ja ostoskeskuksessa tuntui olevan aivan liikaa ihmisiä, jotka tuijottavat :D todennäköisesti kateellisina hyvästä rusketuksesta, haha! ;D Näin melkein kahden viikon Suomessa olon jälkeen alkaa saamaan normaali arjesta ja sen rytmistä kiinni.
 |
Mansikkalahden maisemia! Kyllä täällä Suomessakin on kaunista
ja aurinkokin paistaa! ;) Kevät vihreyttä odotellessa! |
 |
| Auringonlasku voi olla kaunis täälläkin! |
 |
Tämäkin ihana pieni oli kolmen
kuukauden aikana kasvanut huimasti!<3 |
 |
| Onhan sitä värieroa... :D |
Dominicassa ikävöin tietysti ihmisiä, joihin siellä tutustuimme, mutta myös sitä rentoa elämäntyyliä ja suvaitsevuutta. Ihmiset siellä eivät ottaneet turhaa stressiä asioista ja olivat suurimmaksi osaksi todella mukavia ja suvaitsevia. Joskus rentous meni kyllä vähän yli ja se oli jopa ärsyttävää, mutta jos näin suomalaisena saisin edes murto-osan siitä rentoudesta elämääni, olisin tyytyväinen. Ihmiset osasivat olla jo todella pienestä tyytyväisiä ja olivat onnellisia jopa todella köyhinä. Sitä helposti ajattelee, että miten henkilö jolla on vain katos päänsä päällä kotina ja hieman ruokaa, voi olla onnellinen, mutta he eivät tee asiasta ongelmaa ja se oli hienoa huomata. Olihan siellä myös niitä hyvin surullisiakin tapauksia, mutta suurimmaksi osaksi pystyi katsomaan elämää siellä hymyssä suin. Kaikin puolin siis mahtava kokemus, suosittelen kaikille joilla on mahdollisuus lähteä mihin päin maailmaa tahansa, se kasvattaa.
XOXO
A
