tiistai 12. huhtikuuta 2016

Home sweet home

Huhhuh, niin se kolmen kuukauden reissu vaan tuli heitettyä. Voisi sanoa, että kokemus oli yksi rankimmista, mutta samaan aikaan yksi parhaimmista ikinä! En kadu hetkeäkään sitä, että tuli lähdettyä toiselle puolelle maapalloa vaikka se toikin mukanaan paljon koti-ikävää. 

Viimeiset päivät menivät rauhallisissa merkeissä pakkaillessa, rannalla maatessa sekä ystävät hyvästellessä. Aikaisin keskiviikko aamuna lähdimme kaikki kolme (myös Sofia lähti samana päivänä) Larryn kyydillä lentokenttää kohti. Sofia pääsi lähtemään turvallisesti ja helposti matkalaukkujensa kanssa, toisin kävi minulle ja Essille :D Tuliaisten vuoksi Essin laukku painoi lähemmäs 30kg joten hänen piti maksaa extrapainava laukku -lisä.... Minulla taas käsimatkatavarat painoivat niin paljon, että jouduin laittamaan myös käsimatkatavaralaukun ruumaan... Tästä maksoin Dominicalla 25 US $ ja vielä St. Maartenissa 100 US $ lisää, joka tuli täytenä yllätyksenä...! Joten tuli hieman kalliit tuliaiset! Pääasia oli kuitenkin, että saatiin kaikki tavarat matkaan ja pääsimme kotimatkalle.
  
Viimeisenä päivänä nähtiin Iguana ihan läheltä
ja ekaa kertaa Dominicalla!

Pieni kaaos oli päällä, kun pakkailtiin :D

Viimisen illan punchit ja sunset!<3
Bubble beachin baarin omistaja Daleakin tulee ikävä!


Dominican huippu iso lentokenttä :D

Heihei Dominica!
 
Haikein fiiliksin jätettiin Dominica, väsyneitä
kolmen tunnin yöunista ja onnellisia, että
kohta kotona!

St. Maartenissa meillä oli noin neljän tunnin odotus ennen kuin pääsimme pitkälle lennolle. Pariisiissa vaihtomme oli reilu tunnin verran, mutta sekin hupeni tuntiin, koska emme päässeet koneesta ulos ajoissa... Pelkonahan meillä oli, ettemme kerkeäisi jatkolennolle Suomeen niin lyhyen vaihdon takia ja koska Pariisissa välimatkat ovat niin suuret terminaalien välillä.... Olimme kuitenkin saaneet erinomaisen vinkin, että pyörätuolin tilaamalla meidät vietäisiin suoraan koneeseen ja että näin meitä ainekin odotettaisiin! Kiitos tästä vinkistä Zusan ja Barbro! ;) Essi oli siis lähettänyt päivää ennen lähtöämme Air Francelle viestiä, että tarvitsisimme pyörätuolin, koska hän on satuttanut jalkansa. Ja kappas kummaa, meitä odotti pyörätuoli ja sen kuljettaja koneesta ulos astuessamme! Matkaa oli reilusti portillemme, menimme kahdella eri autolla, kaksi kertaa turvatarkastuksesta ja passin tarkastuksesta. Pääsimme aina jonon ohi pyörätuolin takia joten matkamme Suomen koneeseen meni nopeasti. Kuitenkin olimme koneessa vain viisi minuuttia ennen kuin koneen oli määrä lähteä! Joten emme olisi ilman pyörötuolikikkaa ehtineet mitenkään Suomen koneeseen! Vaikka olisihan ihana Finnair meitä varmasti hetken odottanut!<3

Suomen kamaralle maalle selvittyämme ja laukkumme todella nopeasti saatuamme tajusimme, että vain seinä erottaa meidät hakijoistamme...! Tässä kohtaa helpotuksen, ikävän ja väsymyksen kyyneleet pääsivät valloilleen ja ainekin itse henkilökohtaisesti itkin todella vuolaasti jo ennen kuin näin vanhempani ja poikaystäväni... Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kuinka ihanaa oli nähdä rakkaat ihmiset kolmen kuukauden takaa!

Essin äiti oli askarrellut hienon banderollin, jonka kanssa oli vastassa!

No words needed <3


Piti saunottaa kaikki tavarat vanhempien luona,
ettei sieltä tule mukana mitään yllärimatkustajia!
Ensimmäiset päivät menivät hieman väsyneissä merkeissä 7 tunnin aikaeron vuoksi. Minulle oli järjestetty ihanat kotiinpaluu juhlat heti lauantaina, joissa oli kaikki minulle rakkaat ihmiset mukana. He olivat suunnitelleet juhlia jo tammikuusta asti ja sen kyllä näkikin! Oli hommattu palju ja sauna pihalle, hyvää ruokaa oli enemmän kuin jaksoi syödä ja paljon muuta. Kiitos vielä kaikille, jotka olitte tätä juhlaa minulle tekemässä ja juhlimassa<3 

Antti osasi pitää yllätysjuhlat hyvin salassa!


Pikkuveljet jo paljua täyttämässä! 

Viikonlopun jälkeen kuitenkin alkoi arki ja kouluhommat olivat odottamassa. Oli kuitenkin ihana mennä kouluun ja nähdä opiskeluystäviä pitkästä aikaa! Onneksi kouluviikko alkoi aika rennoissa tunnelmissa ja keskiviikkona meillä olikin jo kauan odotettu, vuoden päätapahtuma meille opiskelijoille Kotkassa, Kotkansaaren legenda -appro. Tämän jälkeen alkoi ahkera opiskelu ja arki ehkä hieman lävähti kasvoille... Pienen ahdistuksenkin kerkesin tässä kehittelemään itselleni näiden kouluhommien takia, mutta kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa luistaa. 

Kotkansaaren Legendoja!

Kyllähän se pieni kulttuurishokki iski itselläni ainekin, kun tuli takaisin Suomeen. Kaupassa käyminen oli outoa ja ostoskeskuksessa tuntui olevan aivan liikaa ihmisiä, jotka tuijottavat :D todennäköisesti kateellisina hyvästä rusketuksesta, haha! ;D Näin melkein kahden viikon Suomessa olon jälkeen alkaa saamaan normaali arjesta ja sen rytmistä kiinni. 

Mansikkalahden maisemia! Kyllä täällä Suomessakin on kaunista
ja aurinkokin paistaa! ;) Kevät vihreyttä odotellessa!

Auringonlasku voi olla kaunis täälläkin!
  
Tämäkin ihana pieni oli kolmen
kuukauden aikana kasvanut huimasti!<3
Onhan sitä värieroa... :D
Dominicassa ikävöin tietysti ihmisiä, joihin siellä tutustuimme, mutta myös sitä rentoa elämäntyyliä ja suvaitsevuutta. Ihmiset siellä eivät ottaneet turhaa stressiä asioista ja olivat suurimmaksi osaksi todella mukavia ja suvaitsevia. Joskus rentous meni kyllä vähän yli ja se oli jopa ärsyttävää, mutta jos näin suomalaisena saisin edes murto-osan siitä rentoudesta elämääni, olisin tyytyväinen. Ihmiset osasivat olla jo todella pienestä tyytyväisiä ja olivat onnellisia jopa todella köyhinä. Sitä helposti ajattelee, että miten henkilö jolla on vain katos päänsä päällä kotina ja hieman ruokaa, voi olla onnellinen, mutta he eivät tee asiasta ongelmaa ja se oli hienoa huomata. Olihan siellä myös niitä hyvin surullisiakin tapauksia, mutta suurimmaksi osaksi pystyi katsomaan elämää siellä hymyssä suin. Kaikin puolin siis mahtava kokemus, suosittelen kaikille joilla on mahdollisuus lähteä mihin päin maailmaa tahansa, se kasvattaa.

XOXO
A

maanantai 28. maaliskuuta 2016

U Tarzan Me Jane

Lauantaina 26.3 pidimme meidän  läksiäisjuhlat, "U Tarzan Me Jane - Bye bye paryt". Juhlien teemana oli viidakko ja olimme pyytäneet vieraita pukeutumaan lempi eläimekseen, itse olimme varanneet vartalomaaleja, joilla koristelimme itsemme tiikeriksi ja pantteriksi. Loppuillasta myös vieraat saivat hieman väriä pintaansa :D Juhlat pidimme Bubble beachillä ja tarjoilut olimme tilanneet bubble beach baarin omistajilta, Karleenilta ja Dalelta. Suuri kiitos heille onnistuneista juhlista! Juhlinnan aloitimme ensiksi rentoutumalla hieronnassa, minkä jälkeen söimme, pelasimme "Apinan häntään", maalasimme kasvomaaleja, tansimme (meressä), uimme, limbosimme...ja paljon paljon muuta! Onnistuneen illan  kruunasi suomalainen musiikki, jota olimme Karleenilta ja Dalelta pyytäneet.

Alku drinksut ennen hierontaa.
Sotamaalit valmiita, bileet voi alkaa!

Pantteri ja tiikeri
Grau!

Dahlia ja Essi oli ehkä
rannan hurjimmat kisut.

Sofia-papukaija.


Melkein koko juhlakansa.


Rannan jälkeen osa juhlijoista jatkoivat iltaa vielä Weefesissä, Essillä loppui kuitenkin kunto kesken ja hän meni aikaisin kotiin nukkumaan (sammui(ko)?). Se saattoikin olla oikea ratkaisu, koska seuraavana päivänä lähdimme Meroon reggae on the beach- tapahtumaan. Lähdimme Soufrieréstä aamulla, klo 11:00 aikoihin (pitääkö vielä mainita, että oltiin myöhässä aikataulusta?), Susan oli lupautunut työskentelemään Merossa olevassa Romans cafessa, missä olemme aikaisemminkin käyneet. Susanin ahertaessa me löhösimme Sofian kanssa rantatuoleissa ja nautimme musiikista. Päivä oli melko viileä ja sateinen, mutta se ei haitannut, loppuillasta aurinkokin pääsi hieman paistamaan ja pääsimme käymään uimassa. Lopulta Susanikin työvuoro päättyi ja menimme yhdessä pistämään jalalla koreasti musiikin soidessa!


Reggae on the beach.

Sateesta huolimatta meillä oli hauskaa!
Sateen jälkeen taivaalle tuli kaunis sateenkaari.



JEIJ! \,,/


Aika täällä hupenee aivan liian nopeasti, enää kaksi päivää jäljellä. Kotiin lähtö taitaa jännittää meitä molempia...tai sitten lennot jo kummittelevat, täytyy taas uskaltaa astua niihin kammottaviin metallipurkkeihin! Pakkaaminenkin on saatu aloitettua, mutta niin kuin Suomessakin on se täälläkin yhtä kaaosta (ehkä vielä pahempaa). Täytynee vielä muutaman kerran purkaa tavarat ja pakata uudestaan ennenkuin onnistumme sullomaan tuliaiset ja muut mukaan... :) Nähdään perjantaina! <3


Tätä pakkaamisen riemua!





XOXO
E&A

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Rusketusraidat

Viime viikko oli meillä viimeinen harjoitteluviikko. Samalla koko viikon vietettii ranskalaista viikkoa, joka huipentui perjantaina kansainväliseen Ranska päivään. Oppilaista huomasi koko viikon ajan, että heillä on alkamassa loma. Koulupäivät eivät olleet täysin normaaleja, joten se rikkoi oppilaiden normaalia viikkorytmiä ja he olivat todella levottomia. Heille pidettiin myös paljon viimeisiä kokeita ennen pääsiäislomaa, jotta opettajat voisivat laittaa oppilaille numerot kaikista aineista.


Ranskan opettaja yritti opettaa lapsia laulamaan
woogieboogie laulua ranskaksi.
Keskiviikkona meillä ei ollut koulua, koska koululla järjestettiin matematiikka kilpailu eikä oppilaidenkaan tarvinnut mennä kouluun ellei ottanut osaa kilpailussa. Pyhitimme siis keskiviikon shoppaillen tuliaisia kaikille ihanille!<3 (oltiin siis ihan turisteja mitä yritetään muuten aina välttää...!) Illalla oltiin sovittu, että tehdään meidän suominais porukan kanssa sushia. Oli jotenkin hassua tehdä täällä sushia, mutta hyvin onnistui ja maistui hyvältä!

Keskiviikkona meillä oli vapaapäivä koulusta,
joten lähdimme vähän shoppailemaan...


Keskiviikkona vietimme myös sushi-illan
suomalaisnaisten kesken ;)
Perjantaina oli ihan voittajafiilis, kun tiedettiin, että mennään viimeistä päivää koululle! Auditoriossa oli järjestetty hieman ohjelmaa Ranska-päivän kunniaksi; ranskalaisen ruuan valmistus kilpailu, crepsien paistoa ja lapset kävivät esittämässä rankan kielisiä lasten lauluja. Kaiken kaikkiaan ihan mukava päivä, mutta taas huomasi, että täällä kenelläkään ei ole kunnon taitoa organisoida ja järjestää tapahtumaa, jossa kaikki sujuisi sulavasti... Koulun jälkeen menimme vielä hetkeksi rannalle ja tapasimme lisää suomalaisia! Katsoimme, että toinen heistä näyttää aivan Pete Parkkoselta ja kun hän tuli kohdalle niin hän sanoi "ai, täällä on muitakin suomalaisia!". Tämän jälkeen olimme aivan varmoja siitä, että se on Pete. Esitellessään itsensä Peteksi tiesimme sen varmasti :D Hassua miten pieni maailma on, että tapaa täällä maapallon toisella puolella muita suomalaisia ja vielä suomalaisen pop-artistin. Vietimme hänen ja hänen seuralaisensa kanssa muutamana päivänä hieman aikaa, mutta halusimme sen verran kunnioittaa heidän lomaansa, että emme edes pyytäneet kuvaa tai nimikirjoitusta.

Perjantai illalla lähdimme hieman juhlistamaan viimeistä harjoitteluviikkoa ja kävimme viereisessä kylässä juomassa drinksut.

Lähdössä "vikaa" kertaa koululle!


Ranska viikko huipentui perjantaina kansainväliseen ranska-päivään.

Anna teki luokkansa kanssa "Good class mate is..."
puun vielä viimeisenä päivänä.


Kirjoittamisessa Annaa auttoi ystävämme Kerry.





Perjantaina kävimme Scotts Headissa, jossa
kaksi tyttöä halusivat letittää meidän hiuksia...


Eivätkä he halunneet millään lopettaa...
Sunnuntaina pääsimme vihdoin käymään Emerald Poolilla, joka oli viimeinen kohde meidän PAKKO käydä listalla. Lähdimme aamulla kymmenen aikaan liikenteeseen ja saavuimme putouksille vajaa kaksi tuntia myöhemmin. Vesi oli ihanan puhdasta ja kirkasta (ja kylmää) niin kuin kaikissa putouksissa täällä. Samalla reissulla kuskimme ja hänen ystävänsä esitteli meille erilaisia kasveja ja hedelmiä sekä kertoivat mitä kaikkea niistä voi tehdä. On uskomatonta, kuinka paljon pelkästään luonnosta saa apua vaikka mihin vaivaan! Kävimme myös "Carib Territory" :lla, joka on aluetta jossa alkuperäiskansan jälkeläiset asustavat. Alueella ei kuitenkaan asu enää ihan täysin alkuperäiskansalaisia, vaan he ovat myös sekoittuneet saaren muun väestön kanssa ja he elävät samalla tavalla, kuin muuallakin saarella. Kalinagoon on rakennettu siis ns. lavastekylä siitä, miten alkuperäiskansa on joskus elänyt, mutta siitä sai kuitenkin jonkinlaisen käsityksen oppaamme avulla miten he ovat eläneet. Alueella asuvista ihmisistä kuitenkin näkee, että heissä on intiaaniverta. Matkalla kotiin kävimme vielä kuuman päivän päätteeksi pulahtamassa jokeen, joka virkisti oikein mukavasti loppupäiväksi!
Sunnuntaina kävimme Emerald Poolilla


"Luolassa"


Maisemat olivat jälleen henkeä salpaavat


Maistoimme ekaa kertaa guavaa


Näistä pienen pienistä siemenistä tehdään
risiiniöljyä...


Saimme maistaa myös kaakaopavun siemeniä!
Ei kyllä maistunut yhtää suklaalle, pieni pettymys :(


Kanootti Kalinagon lavaste kylässä.


Rakennus, joka on ollut aikoinaan alkuperäisasukkaiden
kokoontumispaikka.


"Alkuperäisasukkaat" soittamassa rumpuja...


Pääsimme myös samaan kuvaan heidän kanssaan...


Täysin luonnon muovaama vesiputous.





Vanha kalaverkko, jota nyt käytetään riippumattona.


Ensimmäinen vaihe kanootin rakentamisessa.


"Liikkuvia" puita...


Puusta tehtyjä naamoja :D Afrikkailaisilta veljiltä opittua taitoa.


"I was here...!"


Alkuperäisasukkaiden upeaa käsityötä, joka
on tehty kookospähkinään.


Korin tekoa...


Vielä ennen kotiin paluuta kävimme joessa uimassa :)





Hyvä päivä oli!!


XOXO
A&E