Tasan kuukausi takana

Fiilikset on hieman ristiriitaiset näin kuukauden jälkeen. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta kun miettii, että vielä kuitenkin kaksi kokonaista samanlaista kuukautta jäljellä, voi vain kuvitella kuinka väsyneitä ja onnellisia tulemme olemaan Suomeen päästyämme.

Kolmas viikko koululla on alkanut samaan tapaan kuin edellisetkin viikot. Olemme koululla aina hieman "myöhässä", mikä ei siis tunnu haittaavan ketään. Saimme pitää torstaina kierrätyksestä kertovan tunnin... Tunti alkoi hyvin, mutta kun lapset tajusivat, että me tulemme olemaan kahdestaan oppilaiden kanssa, emme saaneet enää pidettyä lapsia hiljaisina. Lapset kun ovat tottuneet saamaan aina kepistä, jos he eivät tottele ja ymmärtävät hyvin sen, että meillä ei ole aikomustakaan kurittaa heitä fyysisesti, niin he todellakin koettelevat meidän hermojamme. Täällä todellakin kasvaa kärsivällisyys ja kiitollisuus siitä, kuinka hyvin meillä asiat on Suomessa! Torstaina tunnin lopuksi päätimme hieman keventää tunnelmaa ja opetimme lapsille Fröbelin Palikoiden "leijonaa mä metsästän" -kappaleen. Olimme siis kääntäneet laulun aikaisemmin englanniksi ja sehän olikin lasten mieleen! Kukapa ei Fröbelin Palikoista tykkäisi!? ;)

Perjantaina pääsimme käymään iltapäivä- luokkien kanssa luokkaretkellä. Lähdimme aamulla tavallista aikaisemmin koululle, mutta aivan turhaan... Koululla totuttuun tapaan odotimme melkein kokonaisen tunnin, että bussit tulisivat meitä noutamaan. Matkaan päästyämme pysähdyimme ensin ihan koulun läheisyydessä olevaan Botanic Gardeniin. Paikka on kaunis ja täynnä erilaisia kasveja ja Digicel tarjoaa koko puutarhan alueella ilmaisen wifin. Puutarhassa oli myös iso häkki, jossa oli upean värinen papukaija. Paljon jäi vielä näkemättä tästä puutarhasta, koska pysähdyimme vain hetkeksi, mutta pitää mennä omalla ajalla katsomaan joku päivä lisää!

Bambu-maja Botanic Gardenissa.

Kyllä se lintu siellä on... Tosin aika pienenä näkyy.

Puutarhalta jatkoimme melkein puoli tuntia ylöspäin vuorille Fresh Water Lake: lle. Autosta ulos päästyämme kylmä ilma otti meistä kopin, "ihan kuin Suomen kesä" tuli ensimmäisenä mieleen :D Lämpötilaero oli varmasti melkein kymmenen astetta, koska pitkähihaista siellä olisi tarvinnut, hyi! Lapsille ei oltu erityisesti järjestetty mitään tälle pysähdykselle, mutta välipalan jälkeen heillä kuitenkin näytti olevan hauskaa, vaikka he juoksivat vain keskenään ympyrää.... Tästä jatkoimme Trafalgarin putouksille. Putoukset kiinnostivat lapsia ehkä viisi minuuttia ja sen jälkeen rauhallisesta putouksen kohinasta ei kuulunut mitään lasten kiljumisen ja huutamisen rinnalla. Putousten jälkeen lapsilla oli taas aikaa syödä ja "leikkiä" (sama ympyrää juokseminen toistui myös siis putouksilla). 

Fresh Water Lake

10 min kävely Trafalgar putouksille

Trafalgar putouksilla, saatiin myös Tuomas
kuvaan!

Kaiken kaikkiaan päivä oli ollut mukava ja melko rauhallinen sekä hieman erilainen luokkaretki mihin on Suomessa tottunut. Kuitenkin bussikuskimme ja joidenkin opettajien pieni "pila" (heidän mielestään kai jotenkin hauska), laski meidän kaikkien mielialaa... Lyhyesti kerrottuna bussikuski sanoi meille, että meidän tulisi poistua bussista, koska sinne on tulossa meidän tilallemme joitakin muita kyytiin ja meidän tulisi ottaa oma bussi jostakin muualta?! Kävimme vaihtamassa siis vaatteet ja olimme lähdössä, kunnes yksi opettajista kysyy mihin olemme menossa? Kerroimme mitä bussikuski oli sanonut ja siihen opettajat vastasivat nauraen, että meidän pitäisi mennä samalla kyydillä heidän kanssaan... Emme tajunneet tilannetta, mutta olimme selkeästi joutuneet heidän pilan kohteekseen... Asiasta mainitsimme Miriamille, joka tietysti suuttui ja sanoi, että asia käsitellään maanantaina... Sitä odotellessa :D

Lauantai aamu meillä alkoi varsin mielenkiintoisesti... Olimme sopineet Larryn kanssa, että tekisimme Boiling Lake vaelluksen sunnuntaina, tai niin Anna luuli, koska Essi oli ollut tästä reissusta yhteydessä Larryyn. Larry siis tuli 7.15 aamulla koputtamaan oveen (olimme vielä nukkumassa), ja tiedusteli olemmeko vielä lähdössä vaeltamaan. Sanoin hänelle, että lähdemme, mutta vasta huomenna? Larry siihen, että ei kun tänään, Essin kanssa oli sopinut lauantaiksi vaelluksen ja näytti minulle vielä viestin, jonka oli Essille lähettänyt... Noh, eihän siinä muu auttanut, kun vaan herätä ja laittaa kaikki valmiiksi puolessa tunnissa. Essille täytyy vielä opettaa viikonpäivät englanniksi ettei tule näitä ylläreitä enää... ;)

Spontaanista aamulähdöstä huolimatta meillä oli erittäin onnistunut Boiling Lake vaellus "with our guy" (niinkuin täällä sanotaan, meidän tyypin kanssa = opas). Vaelsimme siis noin 2,5 tuntia kiehuvalle järvelle, jossa pidimme pienen tauon ja takaisin meillä meni suurinpiirtein sama aika. Vaikka meillä on hyvä peruskunto, ei vaellus ollut missään nimessä liian helppo, päinvastoin! Varsinkin paluumatka oli melko rankka, kun jalat olivat jo ihan keitettyä spaghettia :D Jouduimme siis myös ihan kunnolla välillä kiipeilemään pahoissa paikoissa, mutta se teki vaelluksesta mielenkiintoisen. Parasta oli, että meidän tyypillä oli vaelluksella kumisaappaat jalassa, mutta hän asiantuntevasti ja kevein askelin vaelsi koko matkan ja joutui välillä odottamaan meitä... Sitä oli välillä vähän hidas olo lenkkarit jalassa... :D

Vuoren korkeimmalla kohdalla 880 metrin
korkeudessa, Boiling Lake vaelluksella.

Vesi oli 88 asteista ja haisi kananmunalta

Boiling Lakella, Essillä taisi olla vähän kylmä... :D

That's our Guy! (kesä aikana tekee ton reissun
joka päivä.. rautanen äijä ei voi muuta sanoa!)

Maasto oli vaihtelevaa ja paikoin todella
hankalaa kulkea.

Välillä purot muodostivat altaita, joissa olisi voinut

kylpeä.

Toisinaan päästiin myös kiipeämään

rappusia pitkin.

Vaelluksen jälkeen uimme lähteessä, jossa on myös kuvattu Pirates Of The Caribbeanin kohtauksia! Luulen, että kylmä ja raikas vesi auttoi jalkoja hieman palautumaan, koska nyt vain pohkeet ovat jumissa molemmilla (huomista pelolla odotellessa, jos reidet menee jumiin...). Tänään olisi kyllä mahdollista saada hierontaa rannalla, joka maksaa puolelta tunnilta noin 17€ ja kokonainen tunti noin 34€, joten aika halvalla saa ammattilaisen hieronnan. Muuten täällä sunnuntai menee rauhallisissa tunnelmissa, ihmiset ovat kirkossa ja ottavat rennosti. Miriam kävi äsken tuomassa tuoretta leipää ja kertoi, että haluaa meidät ensi viikon sunnuntaina kirkkoon heidän kanssaan, odotetaan innolla sitä kokemusta! 

XOXO E&A

Pullan(hikinen)tuoksuinen sunnuntai

Kolmas viikko paratiisissa alkaa olla lopuillaan ja uutuuden viehätys haihtumassa (hullua miten nopeasti aika menee!!). Arki on tullut vastaan eikä rannalla ehdi viikolla makoilla niin paljoa kuin aluksi luulimme. Kaupassa on käytävä, ruokaa laitettava ja siivottavakin välillä. Ja pitäähän niitä koulutehtäviäkin välillä miettiä.... Kaiken tämän lisäksi ollaan koettu kauhun hetkiä hiiren ja jättihämähäkin kanssa!! Onneksi vkl ovat sentään olemassa jolloin voi heittää aivot narikkaan ja huokaista helpotuksesta.

Harjoittelua on nyt takana kaksi viikkoa ja ollaan keretty puuhastelemaan lasten kanssa paljon. Molemmat ovat askarrelleet ja käynnistäneet "lukudiplomi"-projektin. Tämän lisäksi pääsimme torstaina pitämään liikuntatunnin. Perjantaina kulttuurishokki iski Annaan kuin salama kirkkaalta taivaalta ja hän olisi halunnut vain juosta kiljuen kotiin ja sulkea ovet ja ikkunat ulkopuoliselta maailmalta sekä olla yksin. Onneksi on kuitenkin, joku jolle voi purkaa pahan mielen ja turhautumisen. Illalla oli jo onneksi parempi mieli.

Liikuntatunti tuntui alussa olevan oikea katastrofi. Kaikki mitä pyysimme lapsia tekemään tuntui olevan äärimmäisen vaikeaa esim. suoran rivin tekemiseen meni 15 minuuttia, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän mitä pitää tehdä!? Kukaan ei kuunnellut ohjeita vaan lapset juoksentelivat kuin päättömät kanat ympäri pihaa. Toisaalta osa lapsista taisivat kokeilla meitä, koska kun Essi lähetti kolme poikaa takaisin luokkaan tekemään läksyjä pelaamisen sijaan, olisi sääntöjen noudattaminen tuntunutkin olevan pojista ihan ok. Onneksi lopputunti sujui jo hieman paremmin ja lapsilla tuntui loppujen lopuksi olevan ihan hauskaakin.

Lapset täällä ovat todella energisiä. Oppilaat huutavat ja juoksentelevat luokassa, varastavat toisilta kumeja, kyniä, rahaa...yms. sekä tappelevat ja lyövät toisiaan. Puhuminen ei auta, kaikki mitä heille sanotaan menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ainut, jota he uskovat ovat uhkailu ja lyöminen. Vielä senkin jälkeen kun opettaja on lyönyt heitä kepillä sormille sama meno jatkuu viiden minuutin päästä. Ihmeellistä, että lapset eivät ole oppineet lyömisestä vaan menevät aina siihen pisteeseen asti ettei opettaja enää keksi muuta kuin lyömisen. Lapsilla on koulupäivän aikana yksi tauko, jolloin he syövät välipalan. Heille ei siis tarjoilla ilmaista kouluruokaa niin kuin Suomessa. Keskittymisen puute varmasti johtuu taukojen vähäisyydestä ja välillä tuntuu itselläkin ettei jaksa keskittyä... Lapsille pakataan kotona tavallisesti evääksi herkkuja (sipsiä, karkkia, keksejä...) ja koulun pihakioskiltakin saa ostettua evääksi herkkuja ja pizzaa... Väsymys sekä liika sokeri varmasti siis vain pahentavat lasten energisyyttä.

Osaavat lapset olla todella suloisia ja ihaniakin. Varsinkin tytöt ovat ihastuneita meihin, he haluavat hipelöidä meidän hiuksia ja roikkuvat käsipuolessa välillä turhautumiseen asti. Essiä monet kutsuvat "frozen" ladyksi ja moni on kysellyt pystynkö jäädyttämään ihmisiä niin kuin  Elsa "Frozen-elokuvassa" :) :)

Tänään ollaan leivottu pullaa ja askarreltu meidän kierrätysprojektia varten (toivottavasti ei turhaan). Vaikka piirtäminen ja arkarteleminen ovat todella mukavaa ajanvietettä, toivotaan että lapset oppisisivatkin jotain.

Taikinaa tehdessä meinasi

jauhot loppua kesken, mutta

onneksi lähikauppa oli auki

vaikka olikin sunnuntai.

Anna toimi leipurina.

Kyllä tästä hyvä tulee...

Huomatkaa hieno "kaulin".

Vakavaa touhua...

Kuka sanoi, ettei ilman kaulinta voi tehdä pullaa!?

Viinipullo toimi paremmin kuin hyvin!

Jämäkkä pötkö!

Matkalla uuniin...

...ja uunista ulos!

Nam!

Askarreltiin opetusmateriaalia kierrätysprojektia varten.

XOXO A&E

Indian River

Sunnuntaina 17.1 teimme retken Indian riverille, joka on Dominican yksi hienoimmista ja upeimmista nähtävyyksistä. Siellä on myös kuvattu kohtauksia elokuviin  Pirates Of  Caribbean, eli ollaan osittain tavattu Johnny Depp ja Orlando Bloom :D

Matkamme alkoi kun oma henkilökohtainen matkaoppaamme haki meidät koti-oveltamme minibussilla, jonka tuulilasissa luki "Larry Love". Heti matkan alussa selvisi ettei tämäkään reissu suju niin kuin Strömsössä (ihan kuin täällä nyt mikään menisikään), pääkaupunkiin saavuttuamme kuskimme vaihtui ja lähdimme etsimään neljättä osallistujaa, jonka asuinpaikkaa ei kukaan tuntunut tietävän. Lopulta kun kaikki osallistujat oltiin löydetty ja saatu kyytiin kuskimme uteli, mikä olisi matkamme määränpää... Kaikkien näiden alku vaikeuksien jälkeen selvisi, että meille oltiin unohdettu kertoa, että Indian riverin jälkeen menisimme rannalle. Meillä tietysti ei ollut mukana bikineitä tai pyyhkeitä...Anna oli sentään tajunnut laittaa bikineiden yläosan päälle, onneksi kuitenkin ystävällinen kanssamatkaaja lupasi lainata Essille paidan uimista varten (alaosinamme oli siis alushousut...:D).

Lyhyen ajomatkan jälkeen saavuimme Portsmouthiin, jossa meidän olisi pitänyt ostaa turistipassi ja seikkailu pystyi alkamaan! Meidät ohjattiin pienen kanootin kyytiin, jota ohjasi ystävällinen ja taitava kapteeni, joka tiesi paljon joen eläimistöstä ja Dominican luonnosta. Joelle päästyämme kaikki alkumatkan hankaluudet unohtuivat henkeäsalpaavien maisemien edessä. Teimme joella pienen lenkin ja välillä pysähdyimme "Bush bar":iin, jossa oli mahdollisuus nauttia rommia ja talon erikoinen: "dynamite".

Jokiretken jälkeen ajoimme Calibishieen, jossa pysähdyimme syömään henkeäsalpaavissa maisemissa! Kun masut oli saatu täytettyä, suuntasimme rannalle. Ensimmäiseksi pysähdyimme Dominican number one rannalla, jossa suureksi hämmästykseksemme hiekka oli mustaa!? Tällä rannalla merenkäynti ikävä kyllä oli sen verran voimakas, että pienet suomitytöt olisivat huuhtoutuneet ulapalle, joten tyydyimme hiekan ihmettelemiseen ja aarteiden etsimiseen. Ilma oli kuitenkin niin kuuma, että tässä vaiheessa uimaan oli pakko päästä, jopa ilman niitä bikineitä. Uimiseen kelvollinen ranta löytyi onneksi läheltä ja suomitytöt pääsivät kokeilemaan Atlantin aaltoja. Kovia olivat!

Hui luuranko! :s

Indian River

Tia Dalman koti(ko?)

Calibishie

Maisemat ruokaillessa!<3

Ranta+meri=<3

Lööv juu, A&E xoxo

Ensimmäinen viikko harjoittelussa

Maanantaina 11.1 meillä alkoi harjoittelu. Tiesimme, että aamuisin tulisimme lähtemään koululle noin kello 8.15 (vaikka meidän pitäisi olla jo klo 8 koululla...). Mitä pidemmälle viikkoa menimme sitä myöhemmin aina lähdimme koululle, täällä kun täsmällisyydellä ei ole niin väliä. Miriam (koulumme rehtori) selitti asian meille niin, että aamuisin seitsemän jälkeen on kamala ruuhka ja olisimme joka tapauksessa myöhässä, joten yhtä hyvin voimme lähteä vähän myöhemmin ja välttää ruuhkan... :D Ainut huono asia tässä on se, että meillä tuppaa päivät jäämään todella lyhyiksi tämän vuoksi. Teemme siis ns. aamuvuoroa, joka loppuu jo puoli yhdeltä, joten meillä päivät ovat noin neljän tunnin mittaisia (eikä aina sitäkään). Meillä kuitenkin on onneksi kuukausi enemmän aikaa olla täällä harjoittelussa, niin keretään varmasti tekemään lasten kanssa paljon! Rehtorikin lupasi, että me saataisiin pitää joka perjantai viimeisellä tunnilla Essin kanssa jotain spesiaalia esim. opettaa suomalaisia leikkejä ja pelejä, kierrättämistä ja mitä me nyt vaan ikinä keksitään!

Molemmat pääsivät toisen luokan oppilaiden kanssa. Essi on Gold 2 luokalla ja Anna on Black 2 luokalla. Täällä siis luokkien perässä on jokin väri, eikä niin kuin Suomessa 2A, 2B, 2C... 

Koulurakennus, jossa osa luokista.

Edessä oppilaiden wc-tilat.

Auditorio, jossa tänään esiteltiin kiusaamisen vastainen kampanja.

Katoksen alla lapset syövät tauolla eväitään ja takana vielä lisää
luokkahuoneita. Oppilailla on mahdollisuus ostaa myös koulusta
pientä evästä, mutta se on usein karkkia tai sipsiä yms...

Annan viikko

Koululle päästyämme Miriam esitteli meille vähän paikkoja ja koulun henkilökuntaa. Tämän jälkeen hän jätti meidät omiin luokkiimme. Ms. Lawrence otti minut hyvin vastaan, kuten myös oppilaatkin. Olin hieman pihalla kuitenkin kokoajan mitä tulisi tapahtumaan, koska luokkani opettaja ei tervehdyksen jälkeen puhunut minulle sanallakaan.

Aika pian opettaja jätti minut yksin luokan kanssa ja oppilaat pommittivat minua kysymyksillä ja kummastuksekseni kaikki halusivat myös koskea hiuksiani! :D Opettajan palatessa luokkaan tajusin minkälainen kuri ja järjestys tässä luokassa tulisi olemaan. 

Toisena päivänä jouduin pyytämään, että opettaja keskustelisi kanssani hiukan tehtävistäni ja oppilaista, koska hänellä itsellään ei selvästikkään käynyt edes mielessä, että olisi jotakin voinut kanssani keskustella. Minulle jäi siis hieman kylmä fiilis tästä opettajasta ja myös hieman sellainen olo, etten olisi ollut täysin tervetullut luokkaan.

Viikolla tein normaaleja koulunkäynninohjaajan tehtäviä, mutta olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta pelkäsin astuvani opettajan varpaille... Kävimme myös vierailulla paikallisessa kirjastossa ja pääsimme seuraamaan liikuntatuntia. Itse paljon valmentaneena en voisi edes kutsua sitä liikunnaksi. Ensinnäkin opettaja oli täysin kykenemätön empatiaan oppilaita kohtaan ja toiseksi hän löi lapsia kepillä sormille (emme edes tajunneet syytä, eikä opettaja selittänyt sitä lapsille...). Meillä oli tiedossa, että lyömistä tapahtuu, mutta vasta kun sen näki, tajusi mistä on kyse. Lapsilla ei myöskään ollut lainkaan hauskaa liikuntatunnilla ja kaikki oli pelkkää kilpailua. Oppilaat juoksivat kilpaa melkein koko tunnin ja opettaja merkkasi pisteitä luokittain. Tunnin lopuksi opettaja laski pisteet ja julisti voittajan. Oppilaat, jotka eivät voittaneet, olivat tietysti hyvin surullisia. Onneksi me Essin kanssa saadaan pitää seuraava liikuntatunti niin toivottavasti saadaan leikin kautta kaikille lapsille voittajafiilis ja hymy huulille! :)

Perjantaina sain kuvaamataidon tunnilla tehdä lapsien kanssa heille nimilaput, jotta pystyisin oppimaan heidän vaikeat nimensä! Lapset olivat kuitenkin jo ihan viikonloppufiiliksissä eikä mistään meinannut tulla mitään... Levottomuus meinasi jo vallata minutkin!

Luokalla on 16 oppilasta ja se on todella eloisa ja monella on keskittymisen kanssa suuria ongelmia. Kirjoittaminen on osalla oppilaista tuskallisen hidasta ja opettajan turhautuminen leviää aina koko luokkaan. Luokalla on myös muutamia lapsia, jotka ovat omalla ikätasollaan, mutta koulun tasolla he ovat todella hyviä oppilaita. Opettajalla on tapana hieman "nolata" oppilas väärästä vastauksesta koko luokan edessä ja hän myös huutaa melko paljon. Lyömistä tässä luokassa ei ole onneksi vielä näkynyt... Ymmärrän, että opettajalla ei ole resursseja vahtia jokaista hidasta oppilasta erikseen, mutta hitaudesta ei tulisi kuitenkaan rankaista. Tuntuu, että hyviä oppilaita jaksetaan kuunnella, mutta juuri ne, jotka tarvitsisivat eniten apua eivät sitä saa... Eikun vaan nokka kohti uutta viikkoa ja toivotaan, että Ms. Lawrencekin olisi levännyt viikonlopun ja alkaisi lämpenemään minulle!!

Essin viikko

Minut otettiin lämpimästä vastaan ensimmäisenä päivänä: oppilaat tervehtivät ja olivat todella kiinnostuneita minusta sekä opettaja oli laittanut minulle paikan valmiiksi pöytänsä viereen. Ensimmäiset päivät menivät ihmetellessä ja opetusta seuraten. Sopeutumista helpotti suuresti se, että luokassa on käytössä lukujärjestys, jota noudatetaan, sekä se että opettaja selitti minulle hyvin mitä milloinkin tehdään ja miksi.

Luokan opettajana toimii Ms. Dumas, joka on, lievästi sanottuna, erikoinentapaus. Hän suhtautuu työhönsä intohimoisesti ja selvästi pitää siitä. Oppitunnit muistuttavat välillä kirkon menoja, joissa "Hallelujan" sijaan huudetaan "give me a verb" tai "tell me about regtancle". Oikeista vastauksista annetaan yläfemmat tai fistpumpit. "Hän on myös todella tiukka ja ankara, järjestystä ylläpidetään uhkailulla ja pelottelulla. Luokan mottona voisikin pitää "työskentele nopeasti ja ahkerasti tai itket". Jo ensimmäisenä päivänä todistin kuinka tottelemattomuudesta rankaistaan; pitkällä puukepillä sormille. Ms. Dumasia kiinnostaa myös todella paljon suomalaiset iskurepliikit, joita hän ystävänsä kanssa tiedustelee ruokatunnilla.  Varokaa siis suomipojat... Eipähän tule aika ainakaan pitkäksi :)

Minun luokassani ei suoranaisesti suosita ketään, tietysti hitaampia oppilaita kehotetaan ottamaan mallia ja olemaan kuin ahkerat ja menestyvät oppilaat. Yhden lahjonta tapauksen olen huomannut: erään oppilaan äiti lähettää joka päivä opettajalle pientä naposteltavaa esimerkiksi pizzapaloja, suolakeksejä...yms. Oppilas on yksi luokan levottomimmista, mutta saa käytöksensä usein anteeksi toisin kuin muut, jotka joutuvat kärsimään kivuliaan rangaistuksen.

Vaikka Ms. Dumasilla ei selvästikään aikaisemmin ole ollut harjoittelijaa, oli hän hyvin kiinnostunut ja kannustava kun kerroin harjoitteluun liittyvistä tehtävistä. Hän on antanut minulle vapaat kädet, kaikki mitä vain haluan tehdä oppilaiden kanssa onnistuu. Tänään koulussa alkoi kiusaamisen vastainen kampanja, jonka lisäksi myös koulun kirjasto avattiin perjantaina. Näiden innoittamana käynnistän luokassani lukudiplomi projektin, missä viiden kirjan luettuaan oppilas palkitaan diplomilla. Tämän lisäksi laadimme oppilaiden kanssa luokan yhteiset säännöt, joita noudattamalla luokka kerää pisteitä. Näiden omien pikkuprojektien lisäksi pidämme Annan kanssa perjantaisin tunteja, joten kiirettä pitää. 

Suurin osa luokista on melko pieniä kooltaan. 2 Black luokka.

Luokan seinällä olevaa opetusmateriaalia.

Luokan säännöt, joita tuntuu olevan todella vaikea noudattaa.

Dominica

Toinen viikko alkaa olla taputeltu, paljon ollaan jo keretty tekemään; esim. eksytty naapurin takapihalle, kiivetty Galion  huipule ja löydetty aarteita (simpukoita ja kiviä). Pikkuhiljaa rupeaa meidän oma kotikyläkin tulemaan tutuksi ja enää ei olla "käveleviä nähtävyyksiä" vaan osa yhteisöä. Ehkä tässä pikkuhiljaa rupeaa myös itsekkin tottumaan tähän Karibialaiseen  elämäntyyliin: Just relax, just enjoy or we have no hurry here in Dominica. 

Kuvastaa hyvin tätä paikallista mentaliteettia.

Mutta koska ikinä ei voi olla täysin tyytyväinen, niin katkeilee suomalaisten pitkä pinna, kun kaikki tuntuu kestävän välillä ikuisuuden. Normaalisti bussimatka kaupugista kylälle kestää noin 15 minuuttia, mutta se voi helposti venyä jopa puoleen tuntiin, kun muut matkustajat haluavat pysähtyä ostamaan leipää tai hoitaa muita omia asioitaan ja se on ihan ok muille!? (paitsi meille)

"Bussit" ovat siis 16 paikkaisia pakettiautoja, toisinaan välillä kyydissä saattaa olla enemmänkin matkustajia istumassa sylikkäin. Autojen tuulilaseissa on ylä- ja alatummennukset, joiden välissä on pieni kaistale, josta kuskin on tarkoitus nähdä jotain.  Ylätummennuksessa lukee yleensä kuskin nimimerkki esim. Fatboy, Shark tai Daddy. Yleensä nuoret kuskit ajavat todella lujaa ja hurjasti, mutta vanhemmat kuskit ajavat "hyvin". Bussimatka maksaa neljä XCD, joka on noin 1,40 € (halpaa on).   

Bussipysäkit ovat tavallisesti tämän näköisiä,
aikataulujahan täällä ei siis ole... :D

Tässä istutaan sylikkäin bussissa, naapurin tyttö sylissä.

Tavallisesti lauantaisin pystyy ostamaan vihanneksia ja hedelmiä naiselta, joka tulee kotiovelle asti autollaan niitä myymään, tuoretta on! Viikonloppuisin torin antimet ovat parhaimmillaan, joten silloin ne kannattaa hankkia, paitsi baananeita ei löydä mistään!? Roseaussa on paljon pieniä kauppoja, joista ei ulkonäön perusteella voi tietää mitä sieltä saa, pitää vain tietää.

Suurin osa kaupoista näyttää tältä oviaukosta.
mutta ikinä ei voi tietää mitä sieltä saa
ennen kuin astuu sisään.

Tässä meidän melko tavallinen aamiainen.

Anna teki ensimmäistä kertaa Mai mai -kalaa,
oli hyvää!

Presidentin hulppea valkoinen talo Roseaussa.

Kirjasto, jossa käytiin koulun kanssa tutustumassa
 (vastapäätä presidentin taloa).

Sunnuntaisin ihmiset menevät kirkkoon, joka kestää mooonta tuntia. Tällöin myöksään ei kulje bussit, joten jumissa ollaan.

Kylän oma kirkko.

Paikallinen ravintola, josta saa hyvää ruokaa edullisesti, namnam!!

Meidän oma kotimäki, jota on välillä vähän
raskas tallustaa...

Synnytys vai työvoimatoimisto?! Ei mitään tietoa...

Kylän oma terveyskeskus.

Aamuisin voi hakea tuoretta leipää 
lähileipomosta.

Vähävaraiset voivat käydä täällä pesulla ja pisulla.

Kasvit ovat vallenneet autiotalon.

Tällaisia täällä näkee, eksoottista...

Nuorten kovassa käytössä olevan koriskenttä.

Lähin posti, johon emme luottaneet vaan veimme postit 
pääkaupunkiin.

Paikallinen menomesta Weefees.

 Kalastusveneet täällä ovat kaupungin omistuksessa, ja niitä vuokrataan kalastajille. Tarkoituksena on säilyttää elinkeinon harjoittaminen ja näin kalastajat voivat myydä kalaa eteenpäin.

Kalastusveneitä.

Roskaaminen ankarasti kielletty.

Kadut pidetäänkin tosi siistinä.

Hyvä lenkkeilytie ;)

Kuvasta ehkä huonosti näkee, mutta rannat on täynnä roskaa,
jonka meri tuo tullessaan.

Käytiin ulkoilma kylpylässä, jonne vesi tulee
kuumista lähteistä.

Selfiekeppi aina mukana ja valmiina. Kuvassa nuorisovaihdon
kautta tullut vapaaehtoinen Tuomas ja matkaoppaamme Larry.

Vedenalainen selfie :D (ps. Kuvien kanssa oli todellisia ongelmia
siksi tämäki nyt väärinpäin!) 

Kokeiltiin snorklausta Bubble Beachilla, Annalta
se ei oikein sujunut... :(

Essi pääsi vähän katselemaan kaloja, mutta
merenkäynti oli liian kova tuona päivänä...