Ensimmäinen viikko alkaa olla lopuillaan ja viikonloppu voi alkaa! Aamulla käytiin ekan kerran lenkillä ja saipahan hikoilla kunnolla! Ilma on välillä kuin morsian, mutta yhtäkkiä saattaa sadekuuro yllättää melkein kirkkaalta taivaalta, joka tässä kuumuudessa on tietysti välillä ihan mukavaa. Suunnitelmat vaan meinaa vaihtua aina aika tiuhaan, koska yhtenä hetkenä voisi mennä rannalle, mutta toisena taas jäädä sisään.... Tänään laitettiin myös ekaa kertaa pesukone päälle, mutta saa nähdä miten pyykit kuivuu täällä kosteassa ilmassa.
Keskiviikkona aamupäivällä Wellington lähti viemään meitä korkeimmalle kohdalle saarta, jonne pääsee autolla. Näkymät olivat mahtavat! Keskiviikkona tapasimme myös ekaa kertaa naapurimme Larryn, joka järjestää varmaan kaikki saaren aktiviteetit; kuten eilisen koskenlaskun ja monia muita retkiä joille me ollaan menossa!
Lähdettiin siis eilen aamulla puoli 11 aikaan odottamaan bussia rannan tuntumaan ja olimme sopineet Larryn kanssa, että näkisimme 11 Roseussa. Vähän jännitti, että keretäänköhän me sovittuun aikaan paikalle, kun ei meinannut ensin tulla bussia mistään suunnasta (täällä kun ei mitään aikatauluja ole vaan pysäkille vaan seisomaan ja odottamaan kunnes seuraava bussi tulee). Bussi tuli kuitenkin niin, että kerkesimme juuri sovittuun aikaan paikalle!
Aluksi vähän epäilytti, että mihin me ollaan nyt oikein menossa kun matka vaan kesti ja kesti eikä Larry ollut maininnut matkan pituudesta mitään! Noin reilu tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme Porstmouthiin, josta otimme kyytiin viisi muuta retkelle lähtijää. Tästä matka joelle kesti vielä melkein tunnin. Joen nimi jäi meille molemmille vähän pimentoon, koska kaikkien paikkojen nimet kerrotaan aina niin nopeasti ja epäselvästi, että ei niitä enää muista :D
Perille päästyämme tajusimme, että emme ole menossa yhteen isoon botskiin vaan meille annettiin tiestyti ensin pelastusliivit ja kypärät sekä väline, jonka kanssa tulisimme laskemaan joen alas: puhallettava rengas... Pieni kauhu meinasi päästä valloilleen, mutta Larry rauhoitteli ja sanoi, että meillä tulee olemaan erittäin hauska matka alas joelle.
Puolessä välissä matkaa pysähdyimme ja pääsimme syömään paikallisen kasvattajan hedelmiä ja juomaan suoraan kookospähkinästä vettä! Oltiin aivan varmoja, että se vesi olisi ollut valkoista, mutta ei, se olikin melkein läpinäkyvää niinkuin normaali vesi. Kookosvesi oli todella makeaa eikä yhtään kookoksen makuista.
Tämän jälkeen jatkoimme matkaa samoilla renkailla alas jokea. Tässä toisessa osassa oli yksi hieman pelottava kohta ja meitä harmitti ettei meillä ollut Essin mukana tuomaa kameraa jota voi myös vedessä käyttää, koska oltaisi varmasti saatu superhyviä kuvia :D (ilon ja kauhun sekaisia sellaisia). Me selvittiin naarmuitta eikä tipahdettu kyydistä kertaakaan, kuten toiset retkellä olleet, winnerfeeling!
Matka kotiin oli pitkä ja molemmat oltiin ihan poikki kun ennen yhdeksää päästiin perille, vaikka suurin osa ajasta istuttiin autossa. Se, että koko päivän kuuntelee ja puhuu englantia ja joutuu miettimään kaiken kahdella eri kielellä vie yllättävän paljon energiaa... Ehkä siihenkin tottuu ajan kanssa eikä tarvitse miettiä enää päätänsä puhki.
XOXO
A&E
 |
| Siellä näkyy meidän kylä pienenä! |
 |
| Selfie Wellingtonin kanssa |
 |
| Wellington sanoi, että meidän hymyt on niin leveät, ettei meinaa kuvaan mahtua :D |
 |
| Raaka passion hedelmä |
 |
| Ylhäällä vuorilla kasvatetaan lehmiä ja yksi vasikkakin tuli esille piilostaan |
 |
| Kaikki vielä yhdessä köydessä kiinni! Kuvassa näkyvät myös miehet, jotka auttoivat jos putosi kyydistä |
 |
| Winnerfeeling! |
 |
| Hengissä! |
 |
| Välipalaa tuoreista hedelmistä, oikealla hedelmien kasvattaja |
 |
| Kaikki maalissa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti