tiistai 23. helmikuuta 2016

Goodwill Primary School

Goodwill primary koulu on Dominican suurin koulun. Se on julkinen koulu ja siellä opiskelee lapsia seitsemältä eri kaupungin alueelta. Koulupäivä on jaettu kahteen vuoroon: aamupäivä- ja iltapäivä vuoroon. Aamuvuorossa opiskelee 290 oppilasta ja iltapäivä vuorossa 234 oppilasta. Aamuvuo alkaa klo. 8:00 ja päättyy klo 12:30, iltapäivä vuoro alkaa klo 12:30 ja päättyy klo. 17:00. Koulupäivän aikana oppilailla on yksi tauko. Goodwill on ainut koulu Dominicalla, jossa on erityisluokka.

Koulussa työskentelee kaksi rehtoria ja yksi vararehtori. Opettajia koulussa on 42 ja turvallisuudesta alueella vastaa kaksi vartijaa.  Terveydenhoitajaa tai kuraattoria koulussa ei ole, mutta muutamalla opettajalla on valmiudet hoitaa pieniä kriisi tilanteita. Onnettomuuksien sattuessa oppilaat kuljetetaan lähellä olevaan terveyskeskukseen.

Koulussa keskitytään tiede aineiden kuten matematiikan, äidinkielen ja biologian opettamiseen. Koska koulupäivä on jaettu oppilaiden suuren määrän takia kahteen vuoroon jää opetusaikaa hyvin vähän. Tämä näkyy oppilaiden taitotasossa. Goodwillin toisen luokan oppilaat harjoittelevat samoja laskuja kuin Atkinssonin ensimmäisen luokan oppilaat. Monella on myös vaikeuksia lukemisessa ja jopa oman nimen kirjoittaminen on monelle vaikeaa.

Taide aineiden opettaminen on todella minimaalista, lukujärjestyksiin on merkitty käsityötunti, mutta koko harjoittelu aikanamme Annan luokka on askarrellut yhden ainoan kerran. Essin luokka ei edes sitäkään. Uskontoa koulussa ei varsinaisesti opeteta vaan se on sidottu mukaan kaikkeen toimintaan, oppilaat esimerkiksi lausuvat raamatun pätkän ennen tietotekniikan tunnin alkua ja joka päivä ennen koulun alkua sekä kotiinlähtöä rukoillaan.

Oppilaiden perheet ovat tavallisesti muuttaneet maaseudulta kaupunkiin paremman elämän toivossa. Elämä kaupungissa on kuitenkin vaikeampaan ja raskaampaa kuin maaseudulla ja monen perheen elintaso on romahtanut huomattavasti. Monen oppilaan elämää värittää rikollisuus, väkivalta ja huumeet. Monien vanhemmat ovatkin yksinhuoltajia tai toinen vanhemmista on vankilassa. Vanhempien ongelmat heijastuvat lapsiin, heillä ei ole aikaa tai energiaa kasvattaa lapsiaan. Tämä näkyy myös oppilaiden käyttäytymisessä, monella heistä on keskittymisvaikeuksia eivätkä oppilaat kunnioita opettajia tai muita ihmisiä. Moni ei ymmärrä syy-seuraussuhteita ja hyvin harva edes tietää miksi koulussa käydään?

Koulun tavoitteena on, että siirtyessään ylä-kouluun oppilaat osaisivat lukea ja kirjoittaa, tuntisivat numerot sekä osaisivat ajatella itsenäisesti sekä luovasti.  Koulun rehtori painottaa myös ryhmätyöskentely taitojen opettamista ja vapaata ajattelua.

Olemme harjoittelun aikana suurimmaksi osaksi tarkkailleet opetusta ja oppilaita. Itse opetukseen on vaikea puuttua tai muuttaa siitä jotakin. Parhaiten yhteyden oppilaisiin on saanut leikkien ja laulun kautta. Oppilaat ovat ottaneet meidät innokkaasti vastaan ja ovat olleet silminnähden iloisia erilaisesta toiminnasta, joita olemme heille tarjonneet.



Koulun uusi kirjasto.


Lukumatto.

Kirjaston edestä voi aina lukea viikon sanan.

Atk-luokka, jossa myös koulun ainoa videotykki.

Koulun aulasta.
Jokaiselle luokalle on jaettu lukukaudeksi pihan
ja vessatilojen siivousvuorot.

XOXO
E&A


Kouluja, St. Lucia ja sairastelua

Viime viikolla meillä oli tarkoituksena mennä vierailemaan eri kouluissa, jotta saisimme hieman laajempaa käsitystä siitä millainen koulusysteemi täällä Dominicalla on. Loppujen lopuksi kuitenki (taas ylläri ylläri) kävimme vain keskiviikkona tutustumassa kahdessa koulussa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. 

Ensimmäisenä kävimme Atkinsonin koulussa, joka sijaitsee Calibishiessa ja on julkinen koulu. Sateisena keskiviikkona me matkustimme sinne melkein kaksi tuntia. Meitä oli odotettu sinne jo heti aamusta, mutta totuttujen tapojen mukaan olimme tästä odotetusta ajasta noin kaksi tuntia myöhässä. Koulun rehtori otti kuitenkin meidät iloisesti vastaan ja esitteli meille hieman koulua. Koulussa on esikoulu sekä luokat 1-6: een. Oppilaita koulussa on vähän alle sata ja jokaista luokkaa on vain yksi. 

Ensimmäisenä tutustuimme Atkinsonin peruskouluun.
Koulun piha tarjoaa hyvät mahdollisuudet leikkimiseen ja
pelaamiseen. 
Pääsimme seuraamaan ensimmäisen luokan oppilaiden
matematiikan tuntia. 

Essin kamera kiinnosti monia oppilaita enemmän kuin opetuksen
seuraaminen, muutama rohkea uskalsi välillä vilkaista kameraan
päin :)


Neljännen luokan oppilaiden matematiikan tunti. Oppilaat mittasivat
toistensa pituutta ja harjoittelivat centtimetrejä. 
Koulussa kunnioitetaan oppilaiden esi-isien kulttuuria ja oppilaat
askertelevat perinne käsitöitä. 

Seuraavaksi kävimme tutustumassa Salybian peruskoulussa, joka sijaitsee myös Calibishiessa ja on yksityinen. Myös tässä koulussa oli hieman alle sata oppilasta. Koulussa oli selkeästi panostettu jo enemmän luokkahuoneisiin ja lapsille oli tarjolla virikkeitä esimerkiksi pihalla oli keinut ja kiipeilyteline.

Salybian peruskoulu. 

Oppilailla on runsaasti tilaa leikkiä koulun takapihalla.
Pihalta löytyy myös kiipeilyteline. 
Koulun tiloista löytyi myös kotitalousluokka. 



Miljöö molemmissa kouluissa oli paljon lapsiystävällisempi, kuin Goodwillin peruskoulussa. Koulut sijaitsevat keskellä maaseutua, joten ulkona liikkumismahdollisuudet taukojen aikana on paljon paremmat. Huomasimme myös, että kaupunki- ja maaseutulapset eroavat luonteeltaan ja energisyydeltään toisistaan. Tässä osassa saarta näkyy myös lapsissa selkeää "intiaaniverta".

St. Lucia

Teimme pienen lomamatkan viikonloppuna läheiselle saarelle; St. Lucialle. Saarelle matkustettiin lautalla, joka meni Martiniquen kautta. Ennen lautalle pääsyä jokaisen tulee maksaa vero (59EC = noin 20€) ja käydä melko tarkat turvatarkastukset. Lauttamatka kesti neljä ja puoli tuntia eikä se ollut miellyttävin tapa matkustaa. Menomatkalla Anna tuli hieman merisairaaksi, mutta säästyi kuitenkin "norjan puhumiselta". Myös Essille kävi vähän hassusti... Hän nukahti kannelle ja "hieman" paloi :D

Hienot rusketusraidat...
Saarelle päästyämme meitä odotti normaali maahantulotarkastus. Jotenkin hassua kuitenkin, että maasta lähdettäessä ja maahan tultaessa lautalla on melkein tarkemmat tarkastukset kuin missään lentokentällä... Näistä kuitenkin selviydyimme hyvin ja Larry olikin pihalla meitä vastassa autolla.

Samana iltana kävimme katujuhlissa, johon osallistui varmasti enemmän turisteja kuin mitä ollaan Dominicalla koko aikana nähty! Juhlissa oli myös mahdollista ostaa siideria, joka oli hyvin outoa, koska luulimme, että sitä ei todellakaan voisi saada täällä päin maailmaa! Seuraavana päivänä pääsimme shoppailemaan ostoskeskuksiin, mutta meillä oli liian vähän aikaa eikä keretty tuhlaamaan edes kaikkia rahoja :D Tämän jälkeen Larryn ystävä vei meidät kiertämään saarta, jonka aikana pysähdyimme vesiputouksella uimassa ja kuumia lähteitä katsomassa. Illalla olimme niin väsyneitä, että kävimme jo ajoissa nukkumaan.

Sunnuntaina lähdimmekin jo takaisin Dominicalle. Yksi kokonainen päivä Lucialla oli aivan liian vähän... Ehkä tässä pitää vielä mennä katsastamaan Martinique ennen lähtöä ;) Tulomatka takaisin sujui hieman paremmin, ainekin melkein... Maahantulotarkastuksessa meillä ei ollut meidän lentolipuista tulostettuja versioita mukana, jotta olisimme voineet todistaa, että meillä on lentoliput takaisin. Täällä kun pitää todistaa se, että ettet ole jäämässä pidemmäksi aikaa kuin mitä olet ilmoittanut. Kukaan ei siis ollut meille tästä mainnnut sanallakaan, mutta näin jälkikäteen ajateltuna tottakai se olisi pitänyt olla mukana... Essillä oli kuitenkin onneksi näyttää sähköinen versio lentolipuista, joten pääsimme takaisin Dominicalle!

Näiden saarien välillä oli huomattava ero turismissa (joka on Lucian tärkein elinkeino) ja kehittyneisyydessä. Lucialla kaikki oli hieman isompaa ja esimerkiksi asuminen oli siistimpää. Mutta ystävällisyydessä ja vieraanvaraisuudessa Dominica vie edelleen voiton! Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että näimme edes hieman toista saarta, suosittelemme!


Keinuva lautta...


Ensimmäisen illan auringonlasku St. Lucialla

Shoppailun jälkimainingit, namnam jäätelöä!

Castries, St. Lucian pääkaupunki

:):)

Molempien Pitons vuorien huiput näkyvissä. Näiden vuorien
mukaan on nimetty myös paikallinen olut.

Putouksen vesi oli jäätävän kylmää!



Soufriere St. Lucialla!

Kuumat lähteet.

Kylpeminen ataissa olisi maksanut alle
kaksi euroa.

Käytiin syömässä Laborie nimisen kaupungin
rannan tuntumassa.

Dennery
Dennery


Viikko ei lähtenyt kovin kivasti käyntii, kun Essi sairastui mahatautiin... :( Nyt on jokainen sairastanut ainekin kerran täällä: Anna oli flunssassa ja ääni poissa karnevaalien aikaan, Tuomas oli reilu viikko sitten mahataudissa ja nyt Essi... Nyt täällä toivotaan sormet ristissä ettei mahatauti tule enää Annalle!

XOXO
A&E

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Puoliväli häämöttää

Viikko on ollut mielenkiintoinen ja erilainen. Kunnon koulua ei ole ollut koko viikkoon. Torstaina kävimme koululla kuuntelemassa, kun Lontoosta asti tulleet opettajat kävivät kertomassa omista tavoistaan opettaa. Perjantaina koululla oli hyvin vähän oppilaita paikalla alkuviikon karnevaalien vuoksi. Annan luokalla oli esimerkiksi vain viisi oppilasta paikalla. Miss Lawrence järjesteli vain luokkaa ja sanoi Annalle, että hän saa tehdä lasten kanssa koko päivän mitä vain ikinä haluaa... Joten he leikkivät ja pelasivat ulkona koko päivän ja jossain vaiheessa myös Essin luokka liittyi mukaan.

Karnevaali sunnuntaina kirkon jälkeen söimme ja valmistauduimme tulevaan pitkään yöhön ja aamuun. Kaupungissa meitä odotti isot karnevaalien ennakkojuhlat. Meno oli hieman erilaista, kuin Suomessa... Aamun valjetessa lähdimme jatkamaan juhlia kadulle, oli Juve Morning. Yöllä olleet tyhjät kadut täyttyivät ihmisistä eikä missään enää meinannut mahtua liikkumaan. Liityimme aina johonkin "bändiin" ja tanssimme sen kulkueen mukana muutaman tunnin ajan, kunnes oli jo pakko päästä kotiin nukkumaan.

Derek ja hänen serkkunsa pitivät meistä hyvää
huolta kaupungissa juhliessamme.

Juve Morning, jo hieman väsyneenä.

Tuota väriä oli kyllä joka paikassa!


Kulkueessa mukana.


Kulkue oli täynnä musiikkia soittavia rekkoja,
joiden perässä ihmiset tanssivat.
Kylällä musiikki jatkoi soimista tiistai iltaan asti ja sen jälkeen kylään laskeutui "hiljaisuus" ja karnevaalit olivat ohi. Täällähän ei siis koskaan ole täysin hiljaista vaan ihmiset tykkäävät soittaa musiikkia joka paikassa. Voi vain kuvitella miten hiljaiselta Suomi tuntuu tämän jälkeen.

Koko viikon on ollut hieman päivistä sekaisin, kun ei tosiaan ole sitä koulua ollut. Hieman tylsääkin on meinannut olla ja koti-ikäväkin on päässyt tulemaan... Ensiviikolla kuitenkin ollaan jo puolessa välissä... Mihin se aika oikein meneekään!?
 
Anna askarteli hieman opetusmateriaalia
ajan kuluksi.

Tänä viikonloppunahan meidän piti lähteä katsastamaan St. Lucia, mutta herrasmies Larrylle, jonka kanssa meidän piti mennä, tuli yllättäen este.... Joten yritetään ensi perjantaina uudestaan. Keksimme kuitenkin lauantaiksi tekemistä ja menimme puolen tunnin ajomatkan päässä olevalle Mero Beachille. 

Mero Beach oli ihana pitkä ranta, joka oli täynnä pieniä simpukoita joita tietty keräsimme matkalaukut puolilleen. Tälle rannalle tulee mentyä varmasti vielä ennen lähtöä! Rannalla ei myöskään ollut paljon turisteja eilen, joita kuulemma yleensä on todella paljon jos pääkaupunkiin on tullut risteilyalus.

 
Ennen Mero Beachille menoa kävimme katsastamassa miltä
Roseau näyttää huipulta.

Mero Beach.


Simpukkasatoa.



Hulluttelua selfiekepin kanssa :D

Huivileikkejä...


Hmmm....

Päivän päätteeksi söimme katkarapu burgerit
rannan tuntumassa olevassa ravintolassa, oli hyvää!


Ensiviikolla meillä ei myöskään ole normaalia koulua vaan Miriam haluaa, että menemme tutustumaan pääkaupungin muihin kouluihin. Näemme siis onko opetustyyli jokaisessa koulussa samanlainen vai vaikuttaako koulun suuruus opetukseen.

Lämpöiset terveiset Suomeen kaikille ihanille ja hyvää ystävänpäivää rakkaat! <3

XOXO
A&E